Viimeinkin olen kesälomalla! Suvivirsi ja Gaudeamus on laulettu ja herätyskello ei herätä enää - paitsi niinä päivinä, kuin on jotain menoa heti aamusta. Leikkausaika varmistui pari viikkoa sitten, se on 24.7. eli heinäkuun loppupuolella. Olin vähän pettynyt, että pitää odottaa sinne saakka, mutta toisaalta tässä ehtii nauttia kesästä ja lomasta ihan terveenä siihen asti. Monet ihanat ihmiset ovat kyselleet joko kasvotusten tai viesteillä, miten voin. Kiitos kun olette kysyneet, voin erinomaisesti! Nyt kun ei ole enää lomalla ohjelmassa aivoja rasittavaa päivittäistä työntekoa eikä säännöllisiä pakollisia aamuheräämisiä voin oikein hyvin ja virtaa riittää paremmin. Nukunkin ihan ok, välillä tosi hyvin ja välillä vähemmän hyvin. Uni häiriintyy helposti, mutta en tarvitse normaalisti unilääkkeitä. Vielä. Katsotaan sitten kun kortisonit taas alkavat, millä cocktaililla mennään.
Ihan loman alkuun pääsin pienelle omalle lomareissulle ja toukokuussa olimme perheenä kylpylöimässä Caribiassa. Muuten kesällä luvassa on kotoilua, leireilyä ja reissut molempiin mummoloihin. Ja ehkä taas vähän museokortin höyläämistä, kirjoittamista, maalaamista ja ystävien tapaamista. Tällä hetkellä hengailen sohvalla siksi, että lapsi on kesätöissä. Kotona. Hän siivosi juuri vessan, keittiön ja ruokatilan, laittoi tiskit ja aloittelee ikkunanpesua sitten, kun jaksan hakea pesurin lainaan naapurista.
Palatakseni vielä tähän, "miten minä voin" -kysymykseen, oletan että useimmat miettivät, miten voin henkisesti. Kun siellä päässä on taas se syöpä. Ja rankat hoidot tulossa epävarmuuksineen, pitkine sairaslomineen ja pelkoineen. Pakko sanoa, että joko otsalohkostani on tunnealue PA-HAS-TI vaurioitunut tai sitten alitajunnassa on sen verran isosti pelättävää, että en ole vielä päässyt käsiksi koko tunteeseen. Psykologinen defenssi. Tämän 8 viikon ajan, jolloin olen tätä asiaa pureskellut, olen kokenut pelon tunnetta ehkä pari kertaa 20 minuuttia. Asiaan vaikuttaa varmasti sekin, kun olen tajunnut, miten naurettavan helpolla olen toistaiseksi päässyt. Tuttavapiirissäni on useita henkilöitä, joilla on paljon pahempi sairaustilanne ja ennusteet ovat äärettömän paljon huonompia.
Tuttavapiirissäni on toki enemmistö ihmisiä, joilla ei ole yhtään pitkäaikaissairautta, lääkitystä eivätkä he ole koskaan olleet yhtään yötä sairaalassa. Absurdi ajatus, mutta se on totta. Gastroenterologialta sain magneettikuvauksen, kolonoskopian ja gastroskopian (yök) jälkeen tuloksen, että suolistosairauteni luokitellaan Crohnin taudin ja haavaisen paksusuolitulehduksen välimuodoksi. Se on erittäin hyvin hallinnassa ja vatsani on paremmassa kunnossa kuin kertaakaan viimeiseen 10 vuoteen kiitos toimivan lääkityksen ja ruokavalion.
Nyt takaisin kesäfiiliksiin! Lämmintä kesää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti