Jos voisit poistaa kokonaan yhden kuorman elämästäsi, mikä se olisi?

Tässä kesällä leikkausta odotellessa on tullut keskusteltua jonkin verran syvällisiä juttuja ihmisten kanssa. Yksi viimeisimmistä on tuo otsikon kysymys. Jos voisit poistaa yhden ison taakan, kuorman, ahdistuksen, kriisin, kärsimyksen, koettelemuksen tms. elämästäsi, minkä valitsisit?

Useampikin minut ja läheiseni oikeassa elämässä tunteva henkilö on sanonut viime vuosien aikana, että "teille on annettu epätavallisen paljon kestettävää". Ja näistä kestettävistä asioista oma aivosyöpäni on vain yksi asia. Itseäni koskettaa kolme isoa asiaa, jotka jo yksistään olisivat hyvin kuormittavia. Ne ovat kestäneet oman hätäisen mittakaavani mukaan jo niin pitkään, että jatkuvasta kuormittumisesta on tullut uusi normaali. Viikonloppuna minut herätti yhden vieraamman ihmisen kommentti juuri siitä, että "eihän tuo ole ihan peruselämää vaan kuormittava poikkeustilanne". Minä vänkäsin vastaan ja sanoin, että "tämä on vain uusi normaali". Mutta ei se ole.

Samana päivänä satuin kuuntelemaan erinomaisen puheen juuri näiden pitkäkestoisten raskaiden kuormien kantamisesta. En tiennyt etukäteen, mitä asioita puheessa tulee esiin, mutta tiivistelmä sai minut kuuntelemaan tämän puheen juuri silloin. Puhe oli rohkaiseva, koska siinä ei luvattu liikoja eikä syyllistetty kärsijää. On mukava kuulla hyviä uutisia siitä, että jonkun ihmisen taakka kevenee joko pikkuhiljaa tai kuten tässä tapauksessa, kertarysäyksellä. Olkoonkin, että kertomus ei ihan tuore ole.

Olen nimittäin äärettömän allerginen sille, jos esimerkiksi vakavasti sairastunutta tsemppaavat ihmiset kannustavat häntä käyttäen taistelu- tai voittamiskäsitteitä. Samaten, jos kristillisissa piireissä lipsahdetaan yhtään siihen suuntaan, että kärsivän ihmisen tulisi jotenkin yrittää enemmän, ottaa itseään niskasta kiinni ja jotenkin "kieltäytyä" vastaanottamasta kaikenlaisia koettelemuksia ja jos sellainen pääsee tulemaan, pitäisi aktiivisesti jaksaa kaikin voimavaroin kamppailla sitä vastaan ja etsimällä etsiä jotain yliluonnollista ratkaisua. Hyi että, tekisi mieli sylkäistä!

Kun nämä kolme raskasta asiaa yksi kerrallaan tupsahtivat elämääni, muistan sanoneeni jokaisen kohdalla, kuin vaativa asiakas tarjoilijalle: "Mä en kyllä TÄTÄ ole tilannut". "Väärä annos, tää on syömäkelvotonta sontaa!" En siis tilannut niitä. Sain ne silti. Minulta ei kysytty. That´s life.

Mulla ei ole uskoa näiden kolmen kuormittavan asian katoamiseen. Eivätkä ne ole toistaiseksi poistuneet, vaikka helpottumista on tapahtunut. Millään taikasauvalla en usko niiden häviävän. Tiedän, että on periaatteessa MAHDOLLISTA, että erilaisia ihmeellisiä käänteitä tapahtuu, mutta uskoa siihen ei löydy. En jaksa kovin innokkaasti rukoilla niiden helpottumista. Jään seurailemaan ja kirjoitin tämän blogitekstin. Ja vastaus otsikon kysymykseen on, että luulisin että valitsisin sen kuorman, joka koskettaa viattominta kärsijää.

Tämä Steven Curtis Chapmanin balladi ei taas vaadi selityksiä vaan vain kuuntelun. Kuuntele se. Tyylisuunta on kai sitten jotain bluegrassin ja countryn välimaastosta (?), mutta slovarina se tuskin kovin häiritsevää voi hevarillekaan olla.

As I look back on the road I've travelled, 
I see so many times He carried me through; 
And if there's one thing that I've learned in my life, 
My Redeemer is faithful and true. 
My Redeemer is faithful and true.

My Redeemer is faithful and true. 
Everything He has said He will do, 
And every morning His mercies are new. 
My Redeemer is faithful and true.

My heart rejoices when I read the promise 
'There is a place I am preparing for you.' 
I know someday I'll see my Lord face to face, 
'Cause my Redeemer is faithful and true. 
My Redeemer is faithful and true.

And in every situation He has proved His love to me; 
When I lack the understanding, He gives more grace to me.

My Redeemer is faithful and true. 
Everything He has said He will do, 
And every morning His mercies are new. 
My Redeemer is faithful and true.