Kuvissa näkyi hiukan signaalilisää sädehoidon jäljiltä, mutta se on ihan normaalia. Lääkäri kuvasi sitä jollain rupsahtamista kuvaavalla sanalla, jota en nyt enää muista. Tarkoittaa siis sitä, että sädehoidosta on jäänyt aivojen terveeseen kudokseen "arpikudosta", joka erottuu kuvasta erilaisena kuin tavallinen aivokudos. Radiologi oli kuitenkin varma tulkinnastaan, minkä perusteella sain heti lääkäriin saavuttuani sen kauan odottamani ajolupaan oikeuttavan lääkärintodistukseni.
Olen ruvennut tässä reilun 2 vuoden aikana tykkäämään lääkäristäni, vaikka hänellä on ollut minulle useimmin huonoja kuin hyviä uutisia. Hän on empaattisesti myötäelänyt jokaisen uuden leikkauksen ja liitännäishoidot sekä pettymykseni siitä, että ajolupaa ei ole voitu tässä 2,5 vuoden aikana palauttaa edes väliaikaisesti missään vaiheessa. Kysyin häneltä viimeksi, että eikö tämä uravalinta tunnu raskaalta ja hän vastasi, että "välillä sitä on kyllä aika ylirasittunut". Tämän käynnin ja sitä edeltävän magneettikuvan hän oli ajoittanut niin, että jos kaikki on kunnossa, minulla olisi Tyksin käytäntöjen sallimissa rajoissa mahdollisimman nopeasti oikeus ajoluvan palauttamiseen. Rajoitus oli 6 kk sädehoidon loppumisesta ja se ylittyi vain kahdella päivällä. Hän kertoi tämänpäiväisten uutisten olevan hänen työpäivänsä kohokohta.
Verihiutalearvoni ovat olleet juuri ja juuri sallitun raja-arvon tuntumassa nämä viimeiset sytostaattikierrokset, kun ensimmäisen jälkeen ne eivät olleet merkittävästi laskeneet, joten lääkäri päätti, että ellen saa flunssaa tms. niin ensi viikolla olisi viimeinen sytostaattiviikko ihan normaalisti aikataulun mukaan ja seuraava magneettikuvaus vasta 6 kk kuluttua maaliskuussa.
Keskustelimme siinä sitten tulevaisuudesta ja lääkäri kuvasi hyvin sairauden kehittymistapaa ja oletus on että tässä stabiilissa tilanteessa ollaan sitten seuraavat vuodet. Näissä syöpätyypeissä kuitenkin jossain elämänvaiheessa irralliset, jopa senttien päässä varsinaisesta kasvainalueesta olevat yksittäiset syövän esiastesolut kuitenkin alkavat jakautua ja muodostaa kasvainta, mutta sitten kun niitä joskus taas tulee, ensisijainen hoito on leikkaus. Toistaiseksi vaara on siis tältä erää ohi, kyseessä on kuitenkin palloilutermein erävoitto, ei otteluvoitto.
Kävin moikkaamassa sytostaattihoitajaa ja sen jälkeen kipitin bussipysäkille, vetäisin maskin naamaani ja lähdin Puistokadun pääpoliisiasemalle Föli-bussilla. Lupapalveluissa ei ollut ruuhkaa, otin vuoronumeron ja 5 minuutin päästä olin jo lausuntoni kanssa tiskillä, virkailija teki kirjaukset siinä odottaessani, sekä haki arkistokaapista siellä lähes 2,5 vuotta odottaneen ajokorttini ja pyysi allekirjoituksen lappuseen. Tämän jälkeen lähdin sitten ennakkosuunnitelman mukaisesti kiireen vilkkaa seuraavilla busseilla miehen työpaikalle Raisioon, jossa molemmat automme olivat tänään, toinen vähän pitkäaikaisemmassa parkissa. Mies toi auton tiensivuun ja vaihdoimme siinä lennosta kuskia, hänen viimeinen kommenttinsa taisi olla, että "sä voit varmaan sitten vähän siivota tätä autoa sisältä" ja mä kysyin, että miten tässä (minulle uudessa) autossa vakkari taas toimiikaan, kun en ole sillä ajanut. Tämän auton ratissa olen ollut kaksi kertaa aiemmin, yhden kerran metsäpolkureissulla perähikiällä testasin autoa ehkä kilometrin verran ja toisen kerran mustikkametsään mennessä kävin kääntämässä auton soratien päässä noin 200m verran.
Silloin kun laitoin kesken lääkärikäynnin lyhyen viestin perheen viestiketjuun, että kaikki on ok ja saan korttilausunnon, teini laittoi monta emojia ja hihkui onnesta koulussa. Autohaun jälkeen siellä taas kovasti tiedusteltiin, että missähän olen ja oonko vielä hengissä. No, toki vähän alkukankeutta on ajamisessa pitkän tauon ja autonvaihdon jälkeen, mutta kivaahan se ajaminen on, joten palaan jatkamaan sitä teinin kuskauksen merkeissä hetken päästä.
Blogi jää toistaiseksi tauolle, koska haluan keskittyä nyt tähän minulle annettuun uuteen normaaliin, eli viimeisiin sairauslomaviikkoihin ja viimeiseen sytostaattikuuriin sekä autoiluun ennen töihin paluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti