Surullinen ja onnellinen

Täällä taas. Koneen ääressä. Tällä kertaa vähemmän tieteellistä ja enemmän tunteellista asiaa.

Äitienpäivälahjani tyttäreltäni vuodelta 2014. Tämä on

edelleen tallessa keittiön hyllyllä. Purkin sisällä on lappuja, 

joihin on kirjoitettu kivoja asioita äidistä. 

Eilen oli vaikea, todella, todella vaikea päivä. Jouduin tekemään yhden elämäni raskaimmista asioista. Nimittäin kertomaan (tämänhetkisen tiedon perusteella) lapselle, minkätyyppinen seuralainen tuo äidin päässä ollut, aina uudestaan kylään tuppaava vierailija todennäköisesti on. Ja vielä sillä kamalalla S-kirjaimella alkavalla sanalla, jota olen tässä monta viikkoa yrittänyt vältellä lapsen kuullen. Ajattelen silti että kertominen oli oikein. Ei olisi oikein pimittää tietoa ja teeskennellä, että "ei tässä mitään, pipi hoidetaan kohta pois". Eikä 12-vuotias mene lankaan. Mutta jotenkin sitä haluaisi suojella lasta kaikelta ikävältä, mutta eihän se ole mahdollista. Se oli aika itkuvoittoinen hetki meille molemmille. Onneksi taas lapsen bestis tuli illaksi kylään, niin hän sai vähän muuta ajateltavaa, enkä roikkunut hänen kaulassaan koko iltaa.

Tykkään hyvin harvoista runoista, suurin osa runoista tekee minulle myötähäpeäolon, mutta tässä alla olevassa kuvassa on lempirunoilijani Elina Salmisen erittäin onnistunut runo äitiydestä. Elinahan piti vuosia facebookissa supersuosittua sivustoa "Kesken", mutta jonkun sählingin seurauksena se suljettiin alkukuusta ja 50 000 tykkääjää jäi ulkopuolelle. Jos tykkäät Kesken-runoista, käy tykkäämässä Elinan uusista sivuista facebookissa: https://www.facebook.com/elinasalminen/ tai Kesken-blogista, jossa vanhoja runoja vielä paljon tallessa: eli täällä: http://kesken-kesken.blogspot.fi. 

Kuva: Runoilija Elina Salmisen facebook-sivulta: https://www.facebook.com/elinasalminen/

Tästä Elinan runosta tulee mieleeni myös Maarit Hurmerinnan kappale "lainaa vain". Joka tapauksessa, lapset ovat lainaa vain. Lasta ei voi omistaa. Vanhempi rakastaa lasta enemmän kuin mitään muuta, mutta viisas vanhempi osaa päästää lapsesta myös irti, molemmat tarvitsevat sitä oman psyykkisen kehityksensä takia.

Nämä ajatukset eivät tokikaan ole omiani, niihin löytyy tukea kehityspsykologiasta, esim. Erik H. Eriksonin psykologinen kehitysteoria, josta hyvä tiivistys täällä:  http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/lapsen-kehitys/ ja John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria, josta löytyy tietoa monestakin paikasta, mutta mielestäni asia on  hyvin tiivistetty Elävät Vedet -sivustolla täällä: http://elavatvedet.fi/heteroseksuaalisuus/lapsuuden-kiintymyssuhteen-vaikutus-aikuisen-parisuhteeseen/.

Olin koko eilisen päivän sekä surullinen että onnellinen. Surullinen siitä, että aiheutan kipua ja tuskaa läheisilleni ja tälläinen tilanne on kohdannut perhettämme. Onnellinen siitä, että saan olla elossa ja nauttia hyvistä asioista. Nautinnon lähteitä ovat esimerkiksi hyvä ruoka, luonnon ja ympäristön kauneus sekä taide ja musiikki ja tietenkin läheiset ihmiset, heidän kanssaan oleminen ja ihan yksinkertaisesti vaikkapa lapsen ja mieheni halaaminen. Meillä on ollut pitkään tapana kömpiä illalla hetkeksi koko pienellä perheellämme lapsen sänkyyn, rukoilla iltarukous ja antaa pusihalit. Toivon, että se tapa voi jatkua vielä pitkään. Välillä lapsi lukee minulle (eläytyvästi) lasten Raamatusta (Piplia lapsille) kertomuksen ja minä kuuntelen. Lapsi haluaisi lukea joka ilta, mutta erityisesti viimeisen kuukauden aikana yöunet ovat jääneet koko perheellä pari tuntia normaalia lyhyemmiksi, koska iltatoimet eivät vain etene. Siksi emme ihan joka ilta jaksa lukea, jotta aamut eivät olisi ihan hirveää väsymystä.

Musiikilla on ollut minulle viime vuosina erittäin suuri merkitys - se jotenkin avaa sellaisia tunteita, mihin kovin moni muu asia ei pysty. Maarit Hurmerinta ei ole yhtään lempparini - menee niin väärään genreen, vaikka "lainaa vain"-kappale onkin hyvä, on se oman aikansa tuote ja jää valitettavaksi korvamadoksi pitkäksi aikaa. Enkä kestä sitä, jos laulaja tulee taiteellisesti puoli tahtia soittajia jäljessä. AAAARGH! Lapsi laulaa Jippii-kuorossa ja monta monituista kertaa olen liikuttunut kyyneliin asti kuunnellessani lasten laulua. Itsekin olen töihin ajellessani laulanut Spotifyn päälle välillä hiljempaa - välillä kovempaa, ja nämä hetket ovat olleet elintärkeitä latautuessani päivän töihin. Kuuntelen paljon "voimabiisejä", joiden esittäjistä ensimmäisissä blogipäivityksissä taisin mainita muutaman kerran Lauren Daiglen ja Steven Curtis Chapmanin. 

Muita voimabiisejä minulle ovat esimerkiksi seuraavat (ensin biisi - bändi - albumi) Kaikki nämä löytyvät Spotifysta tai Youtubesta. Linkitän tähän vain yhden videon per bändi. Kaikki ovat tosi hyviä, mutta Exitiltä jotenkin eniten koskettaa tällä hetkellä tuo Kauneutta ja kipua- albumin nimikkobiisi ja Tenth Avenue Northilta kappale Fighting For You. 

Voimabiisilista

 - Kauneutta ja kipua - Exit - Albumilta Kauneutta ja kipua 

- Niin kauniita - Exit - Albumilta Kauneutta ja kipua

- Kun aika mennä on - Exit -Albumilta Kauneutta ja kipua

- Afraid - Tenth Avenue North - Albumilta Followers 

- I have this hope - Tenth Avenue North - Albumilta Followers 

- Fighting for You - Tenth Avenue North - Albumilta Followers 

- Control (Somehow You Want me) - Tenth Avenue North - Albumilta Followers 

- What You Want - Tenth Avenue North - Albumilta Followers 

Tenth Avenue Northia aloin kuunnella viime syksynä, kun huomasin että se on tulossa Turkuun Maata Näkyvissä -festareille marraskuussa ja ajattelin mennä sinne pikkuteinin kanssa, jos hän huolii äidin seurakseen. Ja sinnehän mentiin -  ystävien kanssa.  Oli niin kivaa, kun lapsikin osasi biiseistä osan ulkoa. Hän tietysti kuuntelee kaikenlaista teinimusaakin, mutta ihan mukavaa, että jotain yhteistäkin kuunneltavaa löytyy. Ei se Exitkään ole hänelle ihan vieras - sen verran olen läppäriltä kotona Spotifymusaa kuunnellut. Tosin lapsi sekoittaa sen usein Juha Tapioon (!!) ja varmaan pitää niitä vähän "äidin biiseinä". Mutta laulaa mukana, jos sille päälle sattuu.

Tenth Avenue North (USA) Maata Näkyvissä-festareilla Turussa 18.11.2017. Ai että oli hyvä!

Tässä vielä omenapuukukkakuvan kera kiitokset kaikille blogin lukijoille ja hyvää alkavaa viikkoa! Olkoon se parempi kuin kulunut viikko. Jos haluat jättää kommentteja blogiini, ne tulevat ensin minulle esitarkistettaviksi. Toivon, että et jätä kommenttia oikealla etunimi - sukunimi -yhdistelmällä, vaan keksit jonkun nimimerkin tai vaikka etunimi ja sukunimen ensimmäinen kirjain. En pysty nimittäin kommentoijien nimiä muuttamaan ja tämän takia muutama kommentti on jäänyt julkaisematta. Haluaisin julkaista kommentit, koska ne rohkaisevat sekä minua että kenties jotakuta muutakin, mutta en kuitenkaan halua loukata kenenkään yksityisyyttä tai paljastaa omaa henkilöllisyyttäni niiden perusteella.