Tulosten odottelua, toipumiskuulumisia ja aivojen biologiaa jokamiehelle

Odottelua ja aivobiologiaa

Tutkimustuloksia odotellessa päätin koota kasaan pienen biologian oppitunnin ihan jokamiehelle. Postauksen alku käsittelee tämänhetkisiä kuulumisia ja tunnelmia, kun kohta 2 vuorokautta olen odottanut varmistettuja tuloksia kasvaimeni laadusta ja hoidon jatkosuunnitelmia. Oikeasti olen odottanut jo kuukauden, jos lasketaan aikaa siitä, kun jouduin tajuttomuuskohtauksen takia ambulanssilla sairaalaan ja sain kuulla, että päässäni on kasvain. Tekstin puolivälissä päästään asiaan, eli siihen jokamiehen aivobiologian oppituntiin ja lopussa vähän tieteellisempää tekstiä, linkkejä lähteisiin ja kolme videota, joista yksi sopii kaikille ja kaksi lääketieteestä kiinnostuneille, joita pieni sykkivän aivomassan katselu ei saa oksentamaan (iskä, ei ehkä sulle, mutta kyllä sua kiinnostaa kuitenkin...) Toisaalta, itsellenihän mä tätä blogia periaatteessa kirjoitan. Tiedän, että osalle lukijoista tämä on kamalan pitkä teksti ja vielä kauhean tylsä. Mutta ei väliä. En mä tästä palkkaa saa, eikä tätä ole pakko lukea. Lue jos haluat ja vaikka pari kappaletta kerrallaan. Ja olen kiitollinen jokaisesta kommentista tänne, Instagramiin tai Facebookin sivulleni.

Vieläkään (torstai 17.5 klo 13) ei ole lääkäri soittanut lopullisia tuloksia kasvaimesta ja tulevista hoidoista. Ilmeisesti lääkärien miitti oli jo tiistaina ja patologi oli luvannut tulokset kasvaimen kudosanalyysistä sinne, eli HE SIELLÄ ovat todennäköisesti hyvinkin kartalla siitä, mitä päässäni on, ja millaista strategiaa sen nujertamiseksi käytetään, mutta minä en tiedä mistään mitään. Todennäköisesti lääkäritiimillä ja kirurgillani on ollut tässä kiire pelastaa muita ihmishenkiä, joten soittelevat sitten kun tulee sopivaa taukoa. Soitin juuri itse neurokirurgian vuodeosastolle ja jätin soittopyynnön (ihan kun hän ei tietäisi, kuinka kuumeisesti leikatut syöpäpotilaat haluavat kuulla tuloksensa). Mutta kun tulokset vaikuttavat niin moneen asiaan. Ensinnäkin siihen, millaista hoitoa minulle räätälöidään, sitten siihen, mikä voisi olla karkea arvio elinajandotteestani ja sairauden etenemisestä ja käytännön elämän kannalta esimerkiksi perheen kesäsuunnitelmiin, koska jatkohoidot ovat kesällä ja koko vuoden suunnitelmiin, haluan varautua siihen mitä tuleman pitää. Inhoan muutenkin epätietoisuutta, mutta tiedän, että sitä pitää vaan kestää. Mutta kyllä on olo juuri niin kuin pässillä narussa. Vedetään, enkä tiedä mihin suuntaan ja en jaksaisi liikkua mihinkään.

Öitäni en ole tulosten odottamisen takia valvonut, päinvastoin. Nyt kun Dexametasoni (kortisoni) on loppunut jo 6 vrk sitten, maanisuus rupeaa rauhoittumaan ja pystyn (nukahtamislääkkeen avulla) jo jopa kuuden tunnin yöuniin, mikä on aivan mahtavaa! Sillä jaksaa päivällä pitkään, ja pääkin on vähän enemmän sellainen, että sen voi tuntea omakseen. En voi sitäpaitsi mitenkään valvomisella ja huolehtimisella vaikuttaa siihen, ovatko tulokset hyviä vai huonoja (ihanko totta?). Kun ei tässä elämässä voi mihinkään muuhunkaan vaikuttaa, se tulee mitä tulee ja sen kanssa haluan elää. Katsotaan, miten zen olen sitten, jos tapahtuisi se pahin skenaario ja sieltä pompsahtaisikin pahin mahdollinen tulos, Gradus 4, glioblastooma (Glioblastoomasta lisää tekstin loppupuolella, biologiaosuudessa) eli aivosyövän viimeinen vaihe, potilaan elinaikaa laskettiin vielä 10 vuotta sitten tämän kasvaimen tapauksessa kuukausissa, mutta nykyään hoidot ovat parantuneet ja elinaikaa voi olla vuosia. Kirurgini väitti minulle leikkauksen jälkeen, että "Olen varma siitä, että se ei voi olla tätä pahinta mahdollista laatua (eli glioblastooma), sulla voi olla vielä kymmeniä vuosia jäljellä", mutta toisaalta sama lääkäri ja tiimi kertoi mulle vapun aatonaattona että "pääset kotiin vappuaattona, saimme tosi paljon kasvainta pois" ja sitten seuraavana aamuna kirurgi tuli kertomaan huonoja uutisia "et pääsekään kotiin, päässäsi on jäljellä syöpäkasvainta ja avaamme sen uudestaan" ja sitten vielä noin 5 tunnin päästä, kun olin jo leikkauspaidassa ja ravinnotta "Katteltiin radiologin kanssa vielä kuvia uudestaan (yllätys!) ja olemme nyt ihan varmoja, että ne jämät jotka siellä näkyvät, ovatkin poltettuja suonia leikkauksesta, eivät kasvaimen reunoja. Joten hyviä uutisia, et tarvitse leikkausta, lähde kotiin toipumaan ja jutellaan sitten lääkärimiitin 15.5. jälkeen, soitan sinulle heti kun ehdin." Tykkään kirurgistani, vaikka tämä juupas-eipäs-juttu olikin aika henkeäsalpaavaa. Hän ei ole yhtään sählä vaan vaikuttaa vakuuttavalta ja ammattitaitoiselta, ja hänellä on minusta aika hyvät sosiaaliset taidot, mikä on neurokirurgeille kai aika epätyypillistä. Hän ei tosin ole se "nuori mies", jonka tapasin preppipolilla, koska hän sairastui, eikä päässyt minua leikkaamaan. Minut leikkasi noin 45-vuotias kaunis ja terävänoloinen naiskirurgi, jonka meriitit tietysti heti googletin ja ne vakuuttivat. Tosin olin kuin puulla päähän lyöty, kun hän nappasi minut keskusteluun leikkaussaliin mennessäni ja sanoin että "et varmaan ole ehkä kuullutkaan että se sinun kanssasi jutellut kirurgi on sairaana ja minä leikkaan sinut". Tämä asia löytyy aiemmasta blogitekstistäni.

Pääni sisältö vaihdettiin jonkun blondin aivoihin, joka oli viereisessä leikkaussalissa

Rupesin kirjoittelemaan tätä seuraavaa, aivobiologian oppituntia jokamiehelle jo keskiviikkoaamuna ja jatkan nyt torstaina, kun lapsi lähti kouluun ja mies töihin. Toki tuossa pöydällä odottaa itse laatimani 8-kohtainen tehtävälista asioista, joita haluaisin tänään tehdä, kun olo tuntui aamupalalla niin virkeältä. Ja blogin kirjoitus on merkitty vain yhdellä tärkeystähdellä (mun on nimittäin tällä höttöpäällä mahdotonta arvioida mikä seuraavista on tärkeämpää, suihkussa käyminen, siivoaminen, blogin kirjoittaminen, asioiden hoitaminen samalla kävelyllä käyden, kukkapenkin kitkeminen tai päiväunet, nyt kun olen viimein saanut kaikki opetusrästitehtävät (ehkä) tehtyä. Taustalta kuuluu tiskikoneen ja pyykkikoneen tasainen jumpsutus. Mutta todennäköisesti tässä käy niin että kirjoitan samat asiat kolmeen kertaan ja unohdan syödä ja tehdä mitään muuta ja katson pariin kertaan siistejä aivoleikkausvideoita, ja herään taas siihen, että lapsi tulee nälkäisenä koulusta kolmelta ja mies vielä nälkäisempänä puoli viideltä ja pitäis lähteä kevätjuhlamekkoa ostamaan ennen lapsen harrastusta. Toki voin kotiinkin jäädä, mutta en tiedä mikä mekko siltä sitten tulee ja ajattelin kuitenkin mennä lapsen kevätkirkkoon parkumaan sitä, kun se saa ruusun, kun pääsee kuudennelta ja haluan kenties ottaa pari valokuvaa (riippuen täysin teinin mielentilasta). Ja lapsen parhaan kaverin äitikin tulee sinne parkumaan. Ja kerrankin en ole töissä eli omien opiskelijoiden lakkiaisissa silloin, kun lapsella on jotain vähän merkittävämpää kevätjuhlassa/kirkossa, vaan pääsen paikalle.

Tämä ajantajun hukkaaminen ja flow-tilaan eksyminen tapahtui siis oikeasti jo ainakin kerran aiemmin. Nimittäin eilen keskiviikkona kirjoittelin tätä allaolevaa biologiaosuutta  ja etsin tietoa ja linkkejä niin innokkaasti, että en huomannut ajan kulua. Havahduin todellakin siihen, että lapsi tuli koulusta puoli yhden jälkeen ja mulla oli vielä lounas syömättä ja suihkussa käynti hoitamatta ja sovittu tapaaminen Turussa klo 15. Bussi lähtee täältä maalta klo 14 ja risat ja koska aikatauluttaminen ei ole nykyisille putkiaivoilleni niitä vahvimpia puolia, ja kaiken lisäksi suihkun jälkeen tökkäsin kammalla suoraan haavaan, joka alkoi tihkua verta, meinasin kerta kaikkiaan myöhästyä bussista. Meiltä tulee mukava kävelylenkki (noin 2 km) keskustaan, josta pääsen bussilla suoraan Turkuun. Matka kestää (joka paikan kiertäen) noin tunnin. Tarkoitus oli lähteä kävelemään tuntia ennen (jotta ei tarvise helteessä huhkia vaan saa lompsia ihan rauhallisesti ja huilailla välillä), mutta totuus oli se, että pääsin lähtemään 30 minuuttia ennen bussin lähtöaikaa, mikä on aika tarkalleen normaali kävelyvauhtini. Onneksi lapsi teki mulle eväät, koska lounas jäi välistä (mikä kertoo myös siitä että kortisoni on loppunut. Viime viikolla olisin kuollut nälkään, jos en olisi syönyt lounasta!) Ilma oli helteinen ja painostava ja jossain vaiheessa "kävelyä" alkoi sataa isoja pisaroita, mikä viilensi ilmaa mukavasti. Jouduin pistämään hyytelöisillä ja lihaksettomilla jaloillani juoksuksi aina välillä ja ehdin juuri täsmällisellä sekunnilla bussiin ennen sen lähtöä. Ehdin siis bussiin ja sovittuun keskustelutapaamiseeni kuin ihmeen kaupalla. Toki tunsin itseni aivovammaiseksi huohottaessani bussissa ja painellessani verta tihkuvaa päätäni steriilillä taitoksella. Ja huomasin, että takana oleva mimmi tuijotti aika avoimesti leikkaushaavaani, joka on kyllä todella pieni ja siisti ja sitä voi vain vaivoin erottaa kiharapilveni alta (mulla on siis oikeasti kihara tukka, mutta blogin animekuvassa se on sellainen, jollaisen haluaisin joskus). Keskustelutapaamisestani minut haki autolla ihana ja upea vertaistukihenkilöni rouva A, jonka kanssa istuimme pitkään kahvilla helteisessä säässä Turun jokirannan ravintolassa keskustellen elämästä ja sairastamisesta. Koin tulleeni autetuksi ja kohdatuksi. Kiitos rouva A!

Laihaläskiys ja lihasharjoittelu aivoleikkauksen jälkeen

Miltä tuntuu juosta bussipysäkille ilman jalkalihaksia? Mähän olen tälläistä normaalipainoista, mutta lihaksetonta "laihaläski"-tyyppiä. ("laihaläski" on fitness-kulttuurin tuoma uusi käsite, joka tarkoittaa normaalipainoista henkilöä, joka on löysä ja lihakseton, lue maikkarin juttu täältä. Eli olen normaalipainoinen, mutta kehonkoostumukseni on luuta ja rasvaa - ei lihasta. Se on ihan mitattu kehonkoostumusmittarilla, ei ole mitään huuhaata ja olen sen kanssa hetkittäin ihan sinut - useimmiten en, niin kuin me naiset yleensä kai olemme. Sellaiset lihaksettomat geenit mulla nyt vain sattuvat olemaan, enkä ole kovin urheilullinen ihminen enkä ole jaksanut panostaa lihaskuntoon vaan teen mieluummin jotain hauskempaa, kuten kirjoitan blogia, sisustan tai luen/kuuntelen äänikirjoja tai teen taidetta. Joka tapauksessa lähtötilanne ei ole ollut kovin lihaksekas ja leikkauksen jälkeinen vähäinen liikkuminen (huimauksen, stressin, nukkumattomuuden ja kortisonioireidenkin takia) on vienyt minulta oman arvioni mukaan koko kropasta arviolta 6 kiloa lihasta, koska paino on pysynyt jokseenkin samassa ja vatsani (sekä toki naamani ja niska-hartiaseutuni) on nesteestä turvonnut kuin aliravitulla kehittyvän maan lapsella (ja vaatekokokoni on kasvanut ainakin yhdellä pykälällä joka kohdasta) ja olen syönyt ihan koko ajan, mutta vaaka näyttää silti aavistuksen vähemmän. Lihashan painaa enemmän kuin rasva.

Lihasten häviämisen huomaa käytännössä siinä, kun yrittää jännittää jotain tiettyä lihasta ja paljon mitään ei tapahdu, paitsi että päätä alkaa kiristää. Ehkä kun oikein yrittää, vähän joku kohta aktivoituu parinkymmenen sentin säteellä siitä, mihin tähtää. Myös nieleminen on hankalaa. Jalat ja muut kohdat tuntuvat samalta kuin silloin, kun polveni leikattiin lapsena ja sain puudutuksen vyötäröstä alaspäin. Puudutuksesta "herääminen" tuntuu, kun koko alavartalo olisi järjettömän painava, iso ja hyllyvä hyytelö, jonka liikuttaminen on kuin jättiläiskokoinen mursu yrittäisi kävellä selkä suorana kahdella jalalla. Ei kontrollia. Menee miten sattuu. Sama ilmiö on toki, jos vaikka hammaslääkärissä ottaa puudutuksen ja yrittää sitten pureskella ruokaa sivistyneesti. Puree poskeensa ja näyttää hirveältä ja suupieli ei vaan nouse vaikka miten kikkailisi. Tämän kehonkoostumusasian tarkoitus oli vain kuvailla, että ei ole helppoa ilman lihaksia tehdä minkäänlaista "urheilusuoritusta", mutta jokainen pienikin ponnistus kasvattaa lihaskuntoa, koska se on valmiiksi niin surkea. Joten vaikka kävely oli kamalaa ja juoksu tuntui puujaloilla juoksemiselta, siitä oli hyötyä. Ja käsittämättömästi ehdin bussiin enkä kaatunut edes naamalleni!

Tässä seuraavana sitten sitä aiemmin kirjoitettua faktaa aivokasvaimista ja niiden biologiasta alkaen ihan biologian perusteista. Lopussa on linkkilista, josta kiinnostuneet voivat itse lukea lisätietoa joko suomeksi tai englanniksi ja ihan loppuun tulee linkit kolmeen videoon, joista ensimmäinen sopii kaikille ja kaksi viimeistä sisältävät ehkä joidenkin mielestä ällöttäviä kohtauksia.

Aivojen biologiaa jokamiehelle

1. Ihmisen solu- ja kudosbiologiaa kansakoulu/alakoulupohjalta

Mitä ovat solu, kudos ja elin tai elimistö?
Ihmisen solut ovat pienenpieniä (yleensä 0.01-0.1 mm halkaisijaltaan, tosin jotkut hermosolut voivat olla 1m pituisia ja jonkin verran hämähäkinseittiä paksumpia pitkiä "lankoja") toiminnallisia yksiköitä, joista kaikki eliöiden rakenteet koostuvat, vähän kuin tiilimuuri koostuu tiilistä. Keskenään samanlaiset solut muodostavat kudoksia (esim. lihaskudos tai hermokudos) ja erilaiset kudokset yhdessä muodostavat toiminnallisia kokonaisuuksia eli elimiä (kuten aivot, sydän ja munuainen). Elimistöksi kutsutaan samanlaisesta toiminnasta koostuvien elinten joukkoa kuten verenkiertoelimistö tai ruuansulatuselimistö. Lähes kaikissa ihmisen soluissa on melko samanlainen perusrakenne. Solun toimintaa ohjaa tuma ja solussa on erilaisia soluelimiä, joissa solun toiminta tapahtuu. Solut ovat niin pieniä, että niitä voi katsella vain mikroskoopilla. Peruskoulussa esimerkiksi katsellaan biologian tunneilla (ainakin omillani) kasvien soluja ja oppilaiden omia posken sisäpinnan soluja, jotka näyttävät väriaineella värjättynä tältä.

Kuva 1. Posken sisäpinnan soluja mikroskoopissa. Solut ovat kuin vaaleanpunaista silkkipaperia olevia ympyröitä, jotka ovat usein ihan rutussa ja niiden keskellä oleva violetti täplä on tuma. Muut soluelimet eivät näy, koska niitä ei ole värjätty. Kuva: Wikimedia Commons lisenssillä CC 3.0, kuvaaja: mulletsrokk

Kuva 2. Isoaivojen eri lohkot. Otsalohko (pinkki), päälakilohko (keltainen), takaraivolohko (violetti), ohimolohko (vihreä) ja ihan toinen aivoalue eli pikkuaivot (alimpana oleva keskisininen). Aivot jakautuvat vielä ylhäältä päin katsottuna vasempaan ja oikeaan puoleen. Oma kasvaimeni oli siis otsalohkossa oikealla puolella. Kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Brain_lobes.jpg, kuvaaja Allan Ajifo.

Mihin aivoja tarvitaan?
Aivot ovat ihmisen päässä sijaitseva, aikuisella noin 1,5 kg painava elin, joka ohjaa ruumin toimintoja. Aivot ja selkäydin muodostavat yksikön, jota kutsutaan keskushermostoksi. Keskushermosto välittää ja ottaa vastaan viestejä sähköisessä muodossa eli hermoimpulsseina. 

Mitä kaikkea aivot sitten tekevät? Yksinkertaisilla eliöillä (vaikkapa kotiloilla tai sammakolla) ne (1) lähinnä ottavat vastaan tietoa eri aisteista, (2) säätelevät kehon perustoimintoja (hengitys, syke jne) ja (3) lähettävät käskyjä lihaksille, jotka supistuvat ja tekevät erilaisia toimintoja elimistössä. Lihaksiahan on monenlaisia. Esimerkiksi perinteisten luustolihasten avulla voimme tahdonalaisesti liikuttaa vaikkapa raajoja tai tehdä kasvonilmeitä. Suolistossa, verisuonten seinämissä ja sisäelimissä kuten virtsarakossa on sileää lihaskudosta, joka toimiessaan saa eri elimet toimimaan tietyllä tavalla, mutta toiminta ei ole (ainakaan kokonaan) tahdonalaista. Esimerkiksi punastuminen johtuu siitä, että ihon pintaverisuonten seinämissä olevat sileät lihakset rentoutuvat ja suonet laajenevat ja verta pääsee suoniin enemmän, mikä tekee ihosta punaisemman. Punastumista on äärimmäisen vaikea estää, koska se johtuu siitä hermoston osasta (autonominen hermosto), joka ei saa suoria käskyjä aivoilta vaan on tahdosta riippumaton. Sydämessä on sydänlihaskudosta, joka on kestävää ja väsymätöntä, mutta ei tahdonalaista, eli sitä ei saa supistumaan halutessaan, mutta sen tahti kiihtyy tai hidastuu ulkoisten ärsykkeiden ja vaikka säikähtämisen tai muiden psyykkisten syiden seurauksena.

Ihmisen aivot vastaavat fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toiminnan ohjaamisesta.
Ihmisaivot vastaavat aistien ja niiden sisältämän informaation käsittelyn ja aistimisen peruselintoimintojen säätelyn sekä erilaisten lihasten aktivoimisen lisäksi myös "korkeammista" aivotoiminnoista, kuten puheen tuottamisesta ja ymmmärtämisestä, lyhyt- ja pitkäkestoisesta muistista, matkimisesta (peilisolut), tunteista, tietoisuudesta ja mielestä. Aivojen tehtävä on pitää elimistö mahdollisimman sopivassa, optimaalisessa tilassa suhteessa siihen ympäristöön, jossa ihminen on. Esimerkiksi kylmässä tai univajeessa aivot sopeuttavat elimistön toimintaa niin, että ihminen selviää hankalassa ympäristössä mahdollisimman hyvin.

Millaisista soluista aivot koostuvat? Mitä eroa on aivokasvaimella ja aivosyövällä?
Aivoissa on pääasiassa kahdenlaisia soluja: neuroneja ja hermotukisoluja. Tietoa kuljettavat niin sanotut neuronit eli vanhalta nimeltään hermosolut, mutta suurin osa aivomassasta (kolme kertaa enemmän kuin neuroneja) on hermotukisoluja eli gliasoluja, joita puolestaan on eri alatyyppejä. Gliasolujen tehtävä on olla tukemassa tietoa kuljettavien solujen toimintaa. Alunperin glia-sana tarkoittaa "liimaa", mutta gliasolut ovat kyllä nykytiedon mukaan paljon tärkeämmässä roolissa kuin vaan pitämässä neuroneja kasassa. Gliasolut ovat vähän kuin avustavaa henkilökuntaa ja neuronit niitä neurokirurgeja, jotka tekevät aivoleikkauksia. Gliasolut jaetaan eri alatyyppeihin sijaintinsa ja tehtävänsä mukaan. Niistä löytyy lisätietoa ihan vaikka wikipediasta.

Aivokasvaimia on hyvänlaatuisia ja pahanlaatuisia ja niitä pahanlaatuisia sanotaan syöviksi. Syöpä tarkoittaa jotain kudosta, joka kasvaa hallitsemattomasti, eikä suostu menemään normaaliin solukuolemaan vaan riistäytyy irti normaalista kontrollista ja kasvaa hallitsemattomasti muodostaen kasvaimen, joka ei toimi normaalin kudoksen tavoin. Syövät voivat yleensä lähettää muualle elimistöön alkuperäisestä kasvaimesta olevia syöpäsoluja, jotka alkavat kasvaa uudessa paikassa muodostaen etäpesäkkeitä. Esimerkiksi munasarjasyöpä voi tehä etäpesäkkeitä imusolmukkeisiin. Aivosyövät ovat siitä poikkeuksellisia syöpiä, että ne eivät lähetä etäpesäkkeitä muualle elimistöön, mutta ne kasvavat aivoihin jäljelle jääneistä yksittäisistä syöpäsoluista aina uudestaan aivoihin. Aivosyöpään ei periaatteessa ole parantavaa hoitoa vaan hoito perustuu siihen, että eri konsteilla yritetään pitää kasvain mahdollisimman pitkään kasvamatta tai mahdollisimman pienenä (remissiossa) ja sitten kun se kasvaa uudestaan, käytetään kaikki hoitokeinot, jotta potilas saisi lisää vuosia elämään ja elämää vuosiin.

Mitä tietoja aivokasvaimesta kudostutkimuksilla selvitetään?
Ensinnäkin kasvaimen pahanlaatuisuusluokitus eli gradus sekä kasvainsolutyyppi eli mistä soluista kasvain pääosin koostuu. Lisäksi viime vuosina on tullut käyttöön runsaasti erilaisia  molekyyligeneettisiä tyypityksiä, eli erilaisten kasvaimesta selvitetään perinpohjin, millaisia geenejä ja sitä kautta proteiineja niissä on. Nämä selvitetään siksi, että mitä tarkemmin kasvain voidaan tyypittää molekyylitasolla, sitä tarkemmin voidaan suunnitella juuri sille kasvaintyypille tehoava räätälöity hoito. Tähän asiaan löytyy erinomainen koontiartikkeli täältä:  Katsaustekstin ymmärtäminen kunnolla vaatii jonkin verran biologista perustietämystä esimerkiksi lukion biologian koko oppimäärä tai muu vastaava omaehtoinen opiskelu. Lisäksi tietysti tämä Suomen syöpäpotilaat ry:n tekemä, jokaiselle aivokasvainpotilaalle jaettu, jo osastolta saatu pruju (eli esite), joka on ladattavissa koneelle pdf-muodossa täältä:  ja voi sitä kännykälläkin selata.

Mitä gradus tarkoittaa?
Gradus 1 tarkoittaa pahanlaatuisuusluokitukseltaan kaikkein lievintä eli hyvänlaatuista aivokasvainta, johon on parantava hoito (leikkaus). Gradus-luokitus vaihtelee välillä 1-4, niin että suurin numero on pahin. Gradukset eivät voi koskaan normaalisti kehittyä ajan kuluessa matalampaan suuntaan eli gradus 4 muuttuisi gradus 2:ksi, vaan tilanne menee juuri toisinpäin. Hyvänlaatuisten kasvainten gradus voi muuttua suuremmaksi, jolloin sairauden sanotaan etenevän ja pahenevan.

Gradus 1 -kasvain on tarkkarajainen, ei terveen kudoksen sekaan sotkeutuva, hitaasti kasvava ja tämäntyyppiset aivokasvaimet ovat hyvin harvinaisia aikuisilla. Koska kasvain on tarkkarajainen, se voidaan useimmiten poistaa kokonaan leikkauksella eikä jatkohoitoja välttämättä tarvita. Toki kasvaimen mahdollista uudelleenkasvua voidaan harvakseltaan magneettikuvilla seurata. Joskus toki gradus 1 eli hyvänlaatuinenkin kasvain on sellaisessa paikassa, että leikkaus aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä tai suuren riskin kuolemaan tai vammautumiseen, silloin ei tietenkään leikata. Gradus 1 -kasvaimia voivat olla aivokalvosoluista peräisin oleva kasvain (meningeooma), aivolisäkkeestä oleva kasvain (hypofyysiadenooma) tai muutama muu kasvaintyyppi. Ymmärsin lääkärin puheista ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen, että minulla ei ole gradus 1-kasvainta vaan ihan selvästi magneettikuvissa näkyi, että kasvaimeni on epätarkkarajainen syöpäkasvain.

Gradus 2-4 -kasvaimet ovat pahanlaatuisia eli aivosyöpiä, joihin ei periaatteessa ole parantavaa hoitoa. Niiden kasvutapa tunkeutuu terveen aivokudoksen sekaan ja niitä on mahdoton poistaa kokonaan, aivoihin jää leikkauksen jälkeen aina syöpäsoluja, joista kasvain kasvaa jossain vaiheessa uudelleen riippuen sen molekyyligeneettisestä tyypistä - toiset ovat nopeammin kasvavia "ärhäköitä" ja toiset "laiskempia" - toiset talttuvat helpommin sädehoidolla tai sytostaateilla, toiset kasvavat parin kuukauden jälkeen heti uudestaan. Koska aivosyövän jokaista solua ei voida leikata pois, leikkauksen jälkeen tarvitaan muita hoitoja (sädehoitoa ja/tai solunsalpaajia eli sytostaatteja) jäljelle jääneiden syöpäsolujen tuhoamiseksi. Hoidot suunnitellaan potilaalle yksilöllisesti sen mukaan, millainen kasvain ja potilas on kyseessä. 20-vuotiaalle gradus 4-potilaalle annetaan aggressiivisemmat hoidot kuin 90-vuotiaalle gradus 1-potilaalle tai hankalassa paikassa kasvava kasvain yritetään taltuttaa muilla keinoin kuin leikkaamalla.

Mikä on yleisin aivokasvaintyyppi? Minkätyyppisiä soluja siinä on?
Glioomat ovat yleisimpiä aikuisten aivokasvaimia. Glioomat syntyvät siis niistä hermotukisoluista eli gliasoluista. Suomessa todetaan vuosittain noin 800 aivokasvainta, joista erilaisia glioomia on noin 400 kpl ja nämä voivat siten olla gradukseltaan ja kasvaintyypiltään hyvin monenlaisia.

Millainen kasvain mulla nyt sitten todennäköisesti onkaan?
Hyvä kysymys. Lääkärit tietävät sen, mitä molekyyligeneettiset ja immunohistokemialliset analyysit kasvainmassasta näyttävät, minä en tiedä muuta kuin niitä veikkailuja, arvailuja ja ennusteita, joita tehtiin ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen magneettikuvan perusteella ja leikkauksen aikana tehdyn kasvainmassasta vuollun jääleikeanalyysin perusteella. Ennen leikkausta pelkän magneettikuvan perusteella mieskirurgi kertoi, että "epäilemme aivosyöpää (gliooma), joko gradus 3 tai saattaa olla jopa gradus 2. Kasvain on niin epämääräinen noin 5cm mössö, joka on sotkeentunut terveiden aivosolujen kanssa, että se ei voi olla gradus 1 eli hyvänlaatuinen ja parannettavissa. Kasvain on kasvanut melko hitaasti, ehkä parin vuoden ajan ja tässä kohtaa aivoissa ei ole ollut pitkään aikaan aivotoimintaa vaan ne funktiot ovat siirtyneet muualle aivoihin."

Leikkauksen jälkeisessä juupas-eipäs-vaiheessa naiskirurgi tuli sanomaan, että leikkauksen yhteydessä tehdyn nopean kasvaimen jääleikeanalyysin perusteella, kyseessä olisi vähemmän pahanlaatuinen gradus 2  kasvain. Toisaalta olen kirjoittanut muistiin, että kyseessä voisi olla astrosyyttivoittoinen gliooma, mutta pää ei sano, onko tämä tulos kerrottu minulle siinä "huonoja uutisia, päätäsi kaivetaan tänään  uudestaan" vai 5 tunnin päästä "hyviä uutisia, ei sitä tarvikaan kaivaa, saimme niin paljon pois, väärä hälytys" -kohdassa. Muistikirjassani lukee vain astrosyyttivoittoinen gliooma, joka on sinänsä huono asia. Oligodendrogliooma olisi parempi, astrosyyttivoittoinen on aggressiivisempi ja kasvaa nopeammin uudestaan ja ei taltu niin helposti sädehoidolla ja sytostaateilla. No, enpä osaa sanoa juuta enkä jaata. Kai se sitten selviää, kunhan kirurgi saa vedettyä kätensä ulos jonkun toisen päästä. Tai voisi hän soittaa vaikka samalla, kun käy hakemassa maitoa ruokakaupasta. Mulle käy kaikki. Mutta en rupea kymmentä kertaa perään soittelemaan. Kai ne hakisivat mut ambulanssilla saman tien, jos siellä olisi se glioblastooma sittenkin.

Lähteitä:

Yleistajuiset helpot lähteet ihmisen biologiaan ja aivokasvaimiin liittyen:

- wikipedian tekstit hakusanoilla "aivot", "aivokasvain", "solu" jne.
- Hirveän hyvä lyhyt tietopaketti on tämä potilaan lääkärilehden juttu aivokasvaimista.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/tunnista-aivokasvain-ajoissa/

Aivokasvainpotilasta tai hänen läheisiään kenties kiinnostavat lähteet:

Se sininen syöpäpotilasjärjestön kustantama vihko, jota mainostin jo väliotsikon: Mitä tietoja aivokasvaimesta kudostutkimuksilla selvitetään?  -kohdalla.
https://www.syopapotilaat.fi/opas/tietoa-aikuisten-aivokasvaimista/

Mikä on aivokasvain ja minkälaisen aivovamman se voi aiheuttaa. Selkokieliset sivut. Myös tietoa kuntoutusmahdollisuuksista ja konelukumahdollisuus, jos itse ei jaksa lukea.
http://www.aivovaurio.fi/aivokasvain/

Tosi sympaattinen video suomalaisesta eläkeikäisestä pariskunnasta, jotka ovat selvinneet yhdessä miehen aivokasvaimesta huolimatta kymmeniä vuosia ensimmäisestä löydöksestä.
https://www.youtube.com/watch?time_continue=70&v=__9Lf2AqZJU

Tieteelliset lähteet biologiasta ja lääketieteestä kiinnostuneille lukion biologian oppimäärän pohjalta:

Psychiatric symptoms in glioma patients: from diagnosis to management eli Glioomapotilaiden kasvaimesta johtuvat psykiatriset oireet:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4467748/

Review-artikkeli: Psychiatric aspects of brain tumors: A review
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4582304/

Duodecim-lehti 2010;126. Hanna O. MÄenpää: Gliooma kuriin - aikuisten gliooman hoito on monivaiheista
http://docplayer.fi/29194233-Gliooma-kuriin-aikuisten-gliooman-hoito-on-monivaiheista-gliooman-diagnoosi-tarkentuu.html

Videoita:

KAIKILLE AIVOKASVAIMISTA TAI HÄTKÄHDYTTÄVISTÄ DOKUMENTEISTA KIINNOSTUNEILLE SOPIVA DOKUMENTTIELOKUVA, JOSSA TOSIN KOHDASTA 11.15 ALKAEN NÄKYY HERKILLE EHKÄ SOPIMATONTA MATERIAALIA!!!

1. Englanninkielinen dokumenttielokuva glioblastoomamiehestä.
Dokumenttielokuva amerikkalaisesta miehestä jolla on gradus 4 - glioblastooma eli pahin mahdollinen aivosyöpä. Dokumentti on sellaista tavaraa, jota telkkarista tulee, mutta ilman oikeita suomitekstejä. Mullehan tehtiin kraniotomia eli kallon avaus täydessä nukutuksessa, mutta tälle henkilölle tehdään se "valvetilassa" eli "valvekraniotomia", koska hänen kasvaimensa on lähellä hänen puheen ymmärtämisen aluettaan (Wernicen alue, vasen ohimolohko) sekä kasvolihasten toimintaa ohjaava aluetta, joka vaikuttaa puheen muodostamiseen, joten tekemällä kysymyksiä ja kuuntelemalla potilaan vastauksia kesken operaation kirurgi voi potilaan puheesta päätellä, roplaako hän liian lähellä näitä alueita. Jos potilas mongertaa, ei kaivella sitten siitä kohtaa. Jos potilas ei pysy hereillä, ottavat varovaisemmin ja silloin sinne jää hirveästi syöpäsoluja ja hänen tapauksessaan tilanne voi johtaa silloin kuolemaan alle vuoden sisällä (kyseessä kaikkein pisimmälle edennyt aivosyöpä "glioblastooma multiforme". Tämä elokuva on ollut Emmy-ehdokkaana jenkeissä.

Linkki youtubeen: https://www.youtube.com/watch?v=bymg_2GQQb0

Jos haluat katsoa, mutta sinulla on keskitasoinen englanninkielentaito, voit laittaa englanninkielisen tekstityksen päälle, jos englannin lukeminen on helpompaa kuin sen kuunteleminen. Tee silloin näin: 1. paina youtubessa oikeasta alareunasta kohdasta tekstitykset ja valitse englanti.

Jos sinulla on huono englanninkielen taito, voit laittaa huonoa suomea olevan automaattisen suomitekstityksen päälle, mutta monesti kieli on niin kökköä, että jos hiukankin enemmän osaa englantia, on parempi mennä pelkällä englanninkielisellä tekstillä. Tee silloin näin:  1. paina oikeasta alareunasta kohdasta tekstitykset ja valitse englanti. 2. Paina lisäksi rattaan kuvasta ja valitse automaattisen käänöksen kieleksi "suomi".


HERKILLE, MUTTA ENGLANNINKIELENTAITOISILLE JA ANATOMIASTA HIUKAN KIINNOSTUNEILLE

2. Englanninkielinen Youtube-opetusanimaatio kraniotomia-aivoleikkauksesta.  Ei mitään "oikeaa" videokuvamateriaalia vaan tietokoneanimaatio. Sopii herkille, mutta ei ole toki mikään kiehtova elokuva vaan asiallinen (=jonkun mielestä tylsä) opetusvideo, sellainen joita itse näytän biologian tunnilla opiskelijoille. Tälläinen leikkaus mulle on tehty!
 https://www.youtube.com/watch?v=N7-wNsANn8g

Tässä vähän apuja, jos englannin kielen kanssa on ongelmia:
Hyvä aivoanimaatio jossa näkyy kalvot, neste, aivot ja selitetty, miksi kraniotomia tehdään:
- aivopaineen vähentämiseksi esim. jos on aivokasvain joka aiheuttaa turvotusta
- aivoverenvuoden tyrehdyttämiseksi
- verisuonten korjaamiseksi
- kallovaurioiden korjaamiseksi
- aivokalvojen korjaamiseksi
- epilepsian hoitamiseksi
- lääkkeen tai lääketieteellisen välineen viemiseksi aivoihin tai
- yleisimmin aivokasvaimen poistamiseksi

Anatomiasanastoa:
Wikipediateksti aivokalvoista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivo-_ja_selk%C3%A4ydinkalvot

Dura mater on uloin aivokalvo, joka peittää aivoja. Kerrokset ovat siis.
Iho - kallo - kolme aivokalvoa - uloin on kovakalvo (dura mater), sitten lukinkalvo (arachnoidea) ja sisimpänä pehmytkalvo (pia mater)

LÄÄKETIETEESTÄ KIINNOSTUNEILLE ENGLANNINKIELENTAITOISILLE, EI-HERKILLE, SISÄLTÄÄ AIDON LEIKKAUKSEN TALTIOINNIN

3. Lääketieteellinen videotallenne suoraan leikkauksesta, englanninkielinen selostus. Rankkaa tavaraa, mutta supermielenkiintoista ja ihan kuin olisi kuvattu minun päästäni. Tässä näytetään ihoviillon tekeminen, aivokalvojen leikkaaminen ja aivokasvaimen poistaminen ja aivot sykkivät joka sydämensykkeen tahtiin mukavasti. (Äiti ei sulle!! vanhat biologian opiskelijat ja lääkikseen menijät, tämä on teille!!)

https://www.youtube.com/watch?v=IsMRrqXms-U&has_verified=1