Uusi aivoleikkaus ja blogiväsymys

Ylävatsan magneettikuvaa ennen juotiin mannitoliliuosta. Onneksi oli hyvä kirja mukana. Ja oma vessa.

Kärsin blogiväsymyksestä. Nyt kun suolistosairauden vuoksi käyttämäni kortisonikuuri on viimein ohi, iskee väsymys. Ja varmaan siihen vaikuttaa sekin, että tiedän, mitä on tulossa. Kävin juttelemassa kirurgini kanssa ja yhteisymmärryksessä hänen ja aiemmin tapaamani onkologin kanssa päätimme seuraavaa.

Minulle tehdään uusi aivoleikkaus, samanlainen kraniotomia kuin vuosi sitten, mahdollisimman pian. Mennään samasta ihoviillosta sisään ja otetaan se sama kallonpala irti, kaivellaan epämääräinen kohta pois, laitetaan kallonpala takaisin, niitataan kallo ja ommellaan iho kiinni. Näyte lähetetään patologille, joka tekee sille analyysit. Tämän jälkeen päätä parannellaan reilun kuukauden verran ja sitten alkaisivat sädehoidot. Niiden määrästä ja laajuudesta en osaa sanoa, keskustellaan asiasta sitten onkologialla, kun sinne asti päästään. Sädehoitojen jälkeen alkaisi ilmeisesti 6kk sytostaattikuuri, Temodalia. Se on siis tablettina otettava sytostaatti, jota ihan kotona purkista nappaillaan viikon verran ja sitten ilmeisesti 3 viikkoa toivutaan (?). Sen jälkeen tarkistetaan veriarvot ennen seuraavaa Temodal-kuuria. Kuureja suunnitellaan otettavaksi 6 kpl, eli siinä kuluu mukavasti vähintään 6 kuukautta. Jos veriarvot tippuvat, kuuri siirtyy ja koko hoitorumba pitkittyy.

Varsinaisista syöpähoidoista en ole keskustellut mitenkään laajemmin kenenkään kanssa, onkologi vain väläytti silloin, että joka tapauksessa tapaukseni kallistuu nyt sen puolelle, että en ole enää rajatapaus vaan hoidettava keissi. Mutta ehtiihän sitä.

Fiilikset ovat suoraan sanoen latteat. Ei huvita, ei kiinnosta. Leikkauksen ajankohta selviää sitten kun selviää, eilen hoidonsuunnittelija kertoi, että lääkärin lausuntoa ei ole vielä edes sanelusta kirjoitettu auki ja hoidonsuunnittelijalääkäri on seuraavan kerran töissä vasta tämän viikon perjantaina. Eli ensi viikolla tai seuraavalla voisi tulla sitten tieto siitä, mihin väliin mut jonossa laitetaan. Leikkaus ei ole superkiireellinen, mutta kirurgi sanoi, että "jos olisi musta kiinni, leikkaisin sut vaikka huomenna". Ja mähän marssin sinne vastaanotolle sisään lähes ensimmäisinä sanoinani, että "hoidetaan tämä nyt pian pois alta". Mukavaa oli, että kirurgi kohteli kuin vanhaa tuttavaa ja mieskin pääsi tapaamaan omien sanojensa mukaan "henkilöä joka on vaimon päässä käynyt".

Odotellaan siis. Haluaisin suoraan sanoen koko homman mahdollisimman pian pois alta, ja ainakin tiedon siitä, milloin leikkaus on. Kesäsuunnitelmat ja elämäsuunnitelmat olisivat vähän helpompia, jos tietäisi, meneekö leikkaus suosiolla TYKSin työsulun jälkeiseen aikaan eli elokuun puoliväliin vai saataisiinko hoidettua jo ennen juhannusta. Huokaus. Ajokortin ajatteleminenkin kirpaisee sen verran paljon, että ei siitä sen enempää. Tässä sivussa menee myös suolistosairauteen liittyvät tutkimukset. Viime viikolla olin ylävatsan magneettikuvassa ja seuraavalla on vuorossa gastroskopia. Kesälomaan on aikaa muutama viikko!