PET

Olin PET-kuvassa. Olin kerrankin niin hyvissä ajoin, että vastaanottotäti ei oikein tiennyt, mitä olisi mulle sanonut. Odottelin sitten puoli tuntia kuvaukseen menoa isommassa odotusaulassa, jossa oli muutama muukin. Telkkarissa pyöri joku surkeahko etsiväsarja, joten surffailin lähinnä netissä. Itse kuvaus ei potilaan näkökulmasta juurikaan eronnut normaalista magneettikuvauksesta. Ainoina eroina olivat, että kuvausta ennen piti paastota 6h ja normaalin puolen tunnin magneettikuvausputkessa olemisen jälkeen laveri tuli ulos putkesta, kääntyi 180 astetta ja työnnettiin toiseen putkeen, jossa ei juuri kuulunut ääniä. Paitsi kuulokkeista kuului tietysti se radiokanava, jonka olin itse valinnut. Tällä kertaa ei ollut Yle puhe ja Venäjän kansallislaulu vaan Suomipoppia. Toki se olisi voinut olla näköjään kaikkea Kari Tapiosta Mattiin ja Teppoon. Levylista oli pukukopin seinässä. Päätä vähän kihelmöi, mutta se johtui todennäköisesti siitä, että kuulosuojaimet painoivat päänahkaa ja se puutui.

Tässä siis netistä bongattu esimerkki siitä, miltä tälläinen MRI-PET-yhdistelmäkuva näyttää.
Kuvassa siis A on magneettikuva ja B PET-kuva.

PETissä ruiskutetaan juuri valmistettu radioaktiivinen merkkiaine kanyylin avulla elimistöön noin 20 min ennen kuvausta, eli tässä tapauksessa kolmen magneettikuvasarjan välissä, jotta sitten PET voidaan tehdä välittömästi magneettikuvauksen jälkeen. Lopputuloksena pitäisi sitten olla anatominen rakennekuva (MRI) ja lisäksi lämpökameramainen PET-kuva, joka paljastaa ne kohdat elimistöstä, joissa on voimakas aineenvaihdunta. Tuossa ylhäällä esimerkki siitä, miten tälläinen kuva voi paljastaa kasvaimen, vaikka magneettikuvan erottelukyky ei riittäisikään. Huom, kuva ei siis ole minun päästäni ja oletus ja toive on tietenkin, että PET-kuvani tulos on negatiivinen eli että mitään erityisen aktiivista kohtaa (eli jäännöskasvainta) ei aivoista löydy. Kuvauksen tulokset kuulen 2 viikon kuluttua syöpäpolilla.

Fiilis kuvauksissa oli ihan hyvä, takana oli mukava ja lämpöinen 2 viikon Kanarian loma ja intouduin ottamaan pukukopissa pari kuvaakin blogia varten. Kuvauksen jälkeen palasin pukukoppiin, kulautin suklaavanukkaat kurkusta alas ja katsoin puhelimen viestit. Siellä oli hyvin surullinen viesti ystävältä, jonka läheiseltä oli juuri löydetty aggressiivisen muun syövän etäpesäkkeitä aivoista. En ole koskaan tavannut tätä nuorta naista, mutta toisen ihmisen niin kurja tilanne kosketti silti todella. Olette mielessäni ja rukouksissani!