sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Hoitotauko ja kirjasuosituksia

Sädehoidossa
Terkkuja tuulisen pellon laidalta. Taas tätä kirjoittaessa tuuli vinkuu nurkissa niin kuin melkein joka päivä tänä talvena ja keväänä. Se vähän hillitsee intoa lähteä ulos perennanvarsia katkomaan, vaikka aurinko paistaakin.

Hoidot ovat välivaiheessa. Sädehoitojakso on takanapäin, kaikki meni hyvin ja seuraavan parin viikon jälkeen pitäisi sivuoireiden ruveta vähenemään. Päänsärkyä on vieläkin ollut varsinkin, jos tekee jotain ruumiillista ponnistusta, samoin huimausta. Hiustenkin kanssa olen selvinnyt, kun paljon missään ei voi/tarvitse käydä ja varatukka odottelee kampauspöydällä käyttöä. Sädehoitolääkäri arveli, että sytostaatit aloitettaneen normaalisti koronatilanteesta riippumatta. Se selviää sitten onkologikäynnillä loppukuusta.

Ensimmäistä kertaa meidänkin perheessä on jouduttu määrittämään pelaamiselle aikarajoja, nyt kun teini on kotona kaiket päivät ja tekee ensin pitkän koulupäivän etänä mun läppärilläni ja sitten siirtyy seurustelemaan kaverien kanssa Facetimeen ja pelailee Minecraftia. Keppariharrastus on edelleen pysynyt, mutta koska tavallisia kisoja eikä SM-kisojakaan järjestetä, motivaatio ei ole ihan niin päällä kuin aiemmin.

Toisaalta tällä hetkellä olisi itsekin kauhean jännää olla töissä, toisaalta olen tosi kiitollinen, ettei tarvitse syöpähoitoprosessin ja koronaeristyksen aikana miettiä työasioita, mutta olen niitä vähän silti kyllä miettinyt. Kävin jopa lukemassa uutta opsia ja ajattelin osallistua etäopetusseminaariin etänä.

Löysin viimein noin 15 vuotta kateissa olleen itse kuvatun matkavideon miekkosen kanssa tehdyltä ekalta Euroopanreissulta 20 vuoden takaa. Samasta laatikosta löytyi myös miehen yli 20-v vanhoja bändi- ym.videoita ja esimerkiksi telkkarista nauhoitetun Sarin MM-kultareportaasin ja toki lapsen vauvavideot, jotka kyllä on jo digitoitu aikapäiviä sitten. Ne muutkin digitoin hitaasti ja melkein varmasti ja siirsin pilveen. Oon tässä pari päivää jo ihmetellyt sitä, että eikö kukaan muu ymmärrä vanhojen kotivideoiden arvoa vai ovatko kaikki hoitaneet nämä asiat jo paljon aiemmin kuntoon, kun itse olen vasta tässä pienten muistiongelmien jälkeen tajunnut, että muistot on syytä tallettaa jonnekin jälkipolville ja omaa vanhuutta varten, kun ei menneitä tapahtumia nytkään tahdo millään muistaa. Ja jos sitä ei tee ajoissa, jää valtava määrä tärkeää kulttuuri- ja sukuperintöä tallettamatta.

Kotitöitä tehdessä olen myös kuunnellut paljon äänikirjoja. Karen Kingsburyn tuotannosta olen tykännyt, valitettavasti Aikamedian käännösprojekti laahaa yli 10 vuotta jäljessä, joten uskaltauduin kuuntelemaan hänen kirjojaan Bookbeatista englanniksi luettuna. Onnistui ihan hyvin ja kielitaitokin kehittyi. Kirjailija on todella taitava ja juonenkäänteet ovat koukuttavia ja liikuttavia, mutta hahmojen amerikkalaistyylinen kiiltokuvamaisuus ja täydellisyys kirjoissa vähän vaivaa varsinkin näin inhorealistista suomalaista. Ihailtavaa on se, kuinka luontevasti hän osaa kuvata sitä, miten ihmiset tuskailevat ihan arkipäiväisten asioiden sekä suurten elämänmuutosten keskellä ja miten usko voi olla todella elämässä sisällä, ei mikään irrallinen sunnuntaina toteutettava rituaali. Yhdessä kohdassa Baxterin perhesarjaa petyin raskaasti ratkaisuun, jonka hän teki eräässä rakkaustarinassa ja siitä suivaantuneena jätin seuraavat kirjat lukematta passiiviseksi protestiksi kirjailijaa kohtaan. Olen edelleenkin sitä mieltä, että juoniratkaisu oli huono, eikä tyydyttänyt lukijoita, minkä seurauksena Kingsbury on saanut runsaasti negatiivista palautetta myös Amazonissa ja hän yritti selkeästi paikkailla juoniratkaisua seuraavissa kirjoissaan. Kyseessä on siis Karen Kingsburyn kirja Take four, jätin siis lukematta Bailey Flanigan-sarjan kirjat ja hyppäsin parin juonipaljastusgoogletuksen jälkeen suoraan Love Storyyn. Genre on hänen omien sanojensa mukaan "life changing fiction" eli käytännössä romanttista draamaa kristillisellä perustalla. Hän on New York Timesin bestsellerlistan ykköskirjailija. Ehdottomasti ja ilman mitään varauksia voin suositella seuraavia hänen kirjojaan. Ensimmäiset kaksi sarjaa on käännetty myös suomeksi ja ne löytyvät Aikamedian julkaisemina. Englanninkielinen kirjalista on kopioitu wikipediasta. Englanniksi suurin osa tuotannosta löytyy Bookbeatista.
Redemption series (with Gary Smalley
  • Redemption (2002) (Uskollinen sydän)
  • Remember (2003) (Petollisella jäällä)
  • Return (2003) (Valheiden verkossa)
  • Rejoice (2004) (Ei pakotietä)
  • Reunion (2004) (Perhesalaisuus)
Firstborn series
  • Fame (2005) (Kuuluisuuden hinta)
  • Forgiven (2005) (Epätoivon vangit)
  • Found (2006) (Valheen jäljet)
  • Family (2006) (Julkisuuden valokeila)
  • Forever (2007) (Luja tahto)
Sunrise series
  • Sunrise (2007)
  • Summer (2007)
  • Someday (2008)
  • Sunset (2008) 
  • sekä Love Story (2017)
Ja sitten omalla vastuulla nämä seuraavat:
Above the Line series
  • Take One (2009)
  • Take Two (2009)
  • Take Three (2010)
  • Take Four (2010)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti